 |
|
|
|
|
| |
Auringon säteilyllä on useita myönteisiä
vaikutuksia elimistöön: se lisää elinvoimaa ja
hyvinvointia, tukee verenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä edesauttaa
D-vitamiinin muodostumista. Näiden vaikutusten aikaansaamiseksi
riittää vähäinenkin määrä auringonvaloa.
Iho
kykenee suojamekanismeillaan suojautumaan UV-säteilyn haitallisilta
vaikutuksilta. Näitä mekanismeja ovat:
 pigmentaatio
ihon sarveiskerroksen
paksuuntuminenn
DNA:n korjausmekanismit
elimistön omien UV-suodatinten, kuten urokaanihapon
muodostus
elimistön
omien antioksidanttien aktivointi
Ihon valonsuojamekanismeista pigmentoituminen ja sarveiskerroksen
paksuuntuminen vaativat kehittyäkseen 2–4 viikkoa alhaisilla
UV-säteilyannoksilla.
Pigmentin
muodostuminen (melaniinin synty)
Rusketus on seurausta melaniinin muodostumisesta orvaskeden värisoluissa
(melanosyyteissa). UV-säteily käynnistää pigmentin
muodostumisen.
|
|
|
| |
|
|
| |
Sarveiskerroksen
paksuuntuminen
Altistus auringonvalolle aktivoi fysiologiset säteilysuojat,
mikä johtaa paitsi melaniinin muodostumiseen myös ihon sarveiskerroksen
merkittävään paksuuntumiseen (hyperkeratoosi). Melaniinin
ohella tämä muodostaa tehokkaan suojan UV-säteilyä
vastaan. |
|
|
| |
|
|
| |
DNA-korjausmekanismit
UVB-säteily voi aiheuttaa orvaskeden solujen DNA-vaurioita altistuksesta
riippuen. Iholla on DNA-korjausmekanismeja (leikkauskorjaus ja valon
aikaansaama aktivaatio) jotka voivat jossain määrin vähentää
säteilyn aiheuttamia vaurioita.
Leikkauskorjauksessa (pimeäkorjaus) entsyymit tunnistavat ja
poistavat vaurioituneet DNA-jaksot. Entsyymisynteesin kautta rikkinäinen
DNA korvautuu ehjillä DNA-jaksoilla.
Valon aikaansaamassa aktivaatiossa energiariippuvainen entsyymi korjaa
vahingoittuneet DNA-jaksot kahdessa vaiheessa. Entsyymi saa tarvitsemansa
energian imemällä UVA-säteilyä aallonpituudella
340-430 nm.
Jos iho kuitenkin altistuu auringonvalolle liian pitkään
ilman suojaa, ihon oma aurinkosuoja ei riitä ja DNA-korjausmekanismi
ylikuormittuu. Solut joko kuolevat liiallisen säteilyn seurauksena
tai heikkenevät ja siirtävät jälkeläisilleen
virheellistä geenitietoa. Seurauksena on valon aiheuttama vaurio,
elastoosi, syövän esiasteita
ja okasolusyöpää. Nämä
valon aiheuttamat vauriot ovat peruuttamattomia, toisin kuin akuutit
vauriot (punoitus).
Radikaalien sitojat
(antioksidantit)
Ihosoluissa on entsyymejä (kuten superoksididismutaasi, peroksidaasi
ja glutationi) joiden tehtävä on suojata vapaiden radikaalien
soluja vahingoittavilta vaikutuksilta. Tehokkaimmat näistä
antioksidanteiksi tai "radikaalien sitojiksi" kutsutuista
aineista ovat tokoferoli, askorbiinihappo ja karoteeni, joita kaikkia
saadaan ravinnosta. Melanosyyteissa muodostuva melaniini sitoo myös
radikaaleja.
|
|
|
| |
|
|
|
