 |
|
|
|
|
|
| |
Auringon valo sisältää sekä näkyvää että näkymätöntä säteilyä, jonka aallonpituus on 280–3000 nm. Osan säteilystä absorboivat eli imevät otsonikerros, pilvet ja ilmansaasteet.
|
|
|
|
| |
|
|
|
|
| |
 |
|
UVA-säteet tunkeutuvat sidekudokseen ja ovat ensisijainen syy immuunivasteen heikkenemiseen ja kroonisiin säteilyvaurioihin, kuten ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen. Ne aiheuttavat myös vapaiden radikaalien muodostumista ja fototoksisia sekä valoallergisia reaktioita.
UVB-säteet tunkeutuvat orvaskeden alimpiin kerroksiin asti ja ovat pääsyynä ihon palamiseen, vaurioitumiseen ja ihosyövän syntyyn. Lämmittävällä infrapunasäteilyllä ja näkyvillä valonsäteillä sen sijaan ei ole osaa näihin vaikutuksiin. |
|
| |
|
|
|
|
| |
Patologisia vaurioita aiheuttavat nimenomaan näkymätön UVA- ja UVB-säteily, jotka myös käynnistävät elimistön omia valonsuojamekanismeja eri ihokerroksissa. Alan johtavien tutkijoiden mukaan lyhytaaltoinen UVC-säteily, jolla on ihoon voimakkaasti punoitusta ja syöpää aiheuttava vaikutus, suodattuu kokonaan stratosfääriin ja ilmakehään eikä saavu maan pinnalle asti. |
|
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Auringon spektrin eri osat saavuttavat maan pinnan eri tavoin, toiset suoraan ja toiset epäsuorasti sirottuaan ensin ilmakehän kerroksissa. Sironta riippuu aallonpituudesta: mitä lyhyempi aallonpituus, sitä suurempi sironta. Pienikin annos auringonvaloa riittää myönteisten vaikutusten syntymiseen elimistössä. UV-säteilyn haitat ovat myös vähäisemmät altistumisen ollessa vähäistä.
UV-säteet ja niiden vaikutus ihoon
Aallonpituuden kasvaessa sekä ihoon tunkeutuvan säteilyn määrä että penetraation syvyys kasvavat vastaavasti. Aallonpituuden ollessa 300 nm kyse on UVB-säteilystä, josta 10 prosenttia päätyy ihon tyvikerrokseen asti.
|
|
Palanutta ihoa |
|
| |
|
|
|
|
| |
  |
|
Langerhansin solujen (tummat kohdat) jakautuminen
A ilman säteilyä
B 2 päivän simuloidun auringonsäteilyn jälkeen |
|
| |
|
|
|
|
|
Voimakkaasti punoitusta aiheuttava UVB-säteily on suurin syy DNA-vaurioihin ja tavallisimpaan akuuttiin säteilyvaurioon, auringonpolttamaan. Se aiheuttaa myös orvaskeden muutoksia vaurion pitkittyessä.
Ihoa kuormittavan UVB-säteilyn määrä riippuu maantieteellisistä tekijöistä, kuten leveysasteista ja korkeudesta merenpinnasta sekä vuorokauden ajasta ja ilmansaasteiden määrästä. Otsonikerroksen oheneminen on johtanut UVB-säteilyn lisääntymiseen.
UVB-säteily heikentää immuunivastetta paikallisesti vahingoittamalla Langerhansin soluja, joiden tehtävä on huolehtia orvaskeden antigeeneista. Langerhansin solut reagoivat UV-säteilyyn poistumalla orvaskedestä. Immunologiset tutkimukset pitkäkestoiselle UVB-säteilylle altistuneilla henkilöillä osoittavat lisäksi laajempaa immuunivasteen heikkenemistä. Uskotaan, että immuunijärjestelmään vapautuu tällöin orvaskeden keratinosyyteistä immuunivastetta heikentäviä elementtejä.
UVA-säteet tunkeutuvat syvälle sidekudokseen ja aiheuttavat verinahassa muutoksia, jotka voivat johtaa pysyviin vaurioihin, kuten ennenaikaiseen vanhenemiseen (photoageing). Lisäksi soluja vahingoittavien vapaiden radikaalien muodostuminen johtuu etupäässä niistä.
|
|
Ikääntynyttä ihoa
Photoageing: ihon ennenaikainen vanheneminen ennen kaikkea jatkuvan UV-säteilyn vaikutuksesta. |
|
| |
|
|
|
| |
UVA-säteilyn muita dermatologisia vaikutuksia:
 Tavallisimman auringonvalon aiheuttaman taudin, aurinkoallergian (monimuotoinen valoihottuma, PLE) tärkein laukaisija. Vapaiden radikaalien muodostumista UV-säteilyn seurauksena pidetään yhtenä syynä tähän tautiin, jota esiintyy etupäässä nuorilla naisilla.
Valoallergiset ja fototoksiset ihoreaktiot
Valoallergisia ja fototoksisia reaktioita voivat auringossa laukaista kemialliset aineet, kuten eräät aurinkovoiteiden ja ihonhoitotuotteiden aktiiviset ainesosat, tai eräiden lääkkeiden käyttö auringossa oleskelun aikana.
'
Vapaiden radikaalien (oksidanttien) muodostuminen
UV-säteily ja erityisesti UVA-säteily laukaisee ihovaurioita synnyttämällä vapaita radikaaleja. Vapaat radikaalit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa on erittäin reaktiivisia elektroneja. Ne vahingoittavat orvaskeden ja verinahan soluja. Näiden prosessien jatkuminen johtaa vuosien mittaan vähitellen kroonisen säteilyvaurion oireisiin. Niitä pidetään myös monimuotoisen valoallergian laukaisijoina.
|
|
|
|
| |
|
|
|
| |
 |
|
Radikaalien sidonta
A Vapaita radikaaleja
B Radikaalien "sitojia" |
|
| |
|
|
|
| |
|
|
|
| |
|
lisää  |
|
