 |
|
|
|
|
|
| |
Orvaskeden uloin kerros, sarveiskerros eli marraskesi, koostuu 15–20 tiiviisti pakkautuneesta solukerroksesta. Sarveiskerroksen solut (sarveissolut) ovat toisissaan kiinni desmosomeilla, solukalvon proteiinipitoisilla lisäkkeillä.
Muurilaastimalli
Solujen välissä on orvaskeden lipidejä. Sarveiskerroksen soluja voi ajatella tiiliksi, joita lipidit sitovat laastin tai sementin tavoin.
Orvaskeden lipidien synty ja tehtävät
Orvaskeden lipidirakenne ja kosteuspitoisuus muuttuvat ihosolujen
erikoistuessa. Lipidejä muodostuu sarveissolujen Golgin laitteissa.
Näihin vakuoleihin eli solurakkuloihin varastoituu ihon oman
lipidisuojan esiastetta levymäisinä kaksoislipidikalvoina.
Eksosytoosin kautta solunsisäisten rakkuloiden sisältö
vapautuu solun ulkopuolelle. Silloin muodostuvat orvaskeden lipidit:
solujen välisen "muurilaastin" tavoin ne vakauttavat
sarveiskerrosta.
Samalla solujen väliset lipidikalvot toimivat sarveiskerroksen tärkeänä läpäisyesteenä: Sen tärkein tehtävä on vesi- ja nestepitoisuuden säätely, sillä sarveiskerroksen kimmoisuus ja kiinteys riippuvat juuri kosteuspitoisuudesta.
Orvaskeden lipidien koostumus
Lipidikerroksesta 40 % on keramideja. Mukana on myös vapaita rasvahappoja (25 %) ja kolesterolia (25 %) sekä kolesterolisulfaattia. Keramidit vastaavat ensisijaisesti lipidiseoksen suojaavasta ja kosteutta sitovasta toiminnasta. Kemialliselta luokitukseltaan keramidit kuuluvat sfingolipideihin. Nämä ovat rasva-aineita, joiden molekyyliin kuuluu pitkäketjuinen emäs, esim. sfingosiini, sekä rasvahappoja, kuten linolihappoa. |
|
Kaavakuva muurilaastimallista.
1 Sarveiskerroksen soluja
2 Orvaskeden lipidejä |
|
| |
|
|
|
| |
|
Kaavakuva orvaskeden lipidien synnystä
1 vakuoli
2 jyväiskerroksen soluja
3 eksosytoosi
4 kaksoislipidikalvo
5 sarveiskerroksen soluja |
|
| |
|
|
|
| |
Läpäisyeste (permeabiliteettisuoja)
Orvaskeden lipidit muodostavat 10–30 prosenttia sarveiskerroksen kokonaistilavuudesta. Toisin sanoen niiden määrä sarveiskerroksessa on 100–200-kertainen verrattuna muiden kudosten lipidipitoisuuteen. Näin ollen sarveiskerros muodostaakin tehokkaan läpäisyesteen, jolla on kaksi tärkeää tehtävää: |
|
Ihon hapan pH-arvo
on olennainen läpäisyesteen muodostumiselle. |
|
| |
|
|
|
| |
 |
Se estää vieraiden aineiden, kuten mikrobien, kemikaalien ja allergeenien pääsyn ihon läpi. |
|
Se vähentää orvaskeden kautta tapahtuvaa veden poistumista (TEWL) ja suojaa elimistöä näin kuivumiselta. |
Jos sarveiskerros poistetaan ja orvaskeden lipidit sen mukana, iho läpäisee herkemmin vettä ja muita aineita, myös myrkkyjä ja allergeeneja.
Luonnolliset kosteuttajat
Ihon kyky varastoida vettä riippuu pitkälti sarveiskerroksen suojalipidien koostumuksesta. Sarveiskerroksen solujen proteiinirakenne, johon kuuluu arginiini-niminen aminohappo, vaikuttaa myös ihon kykyyn sitoa kosteutta. Näitä elimistössä esiintyviä aineita, jotka sitovat vettä sarveiskerrokseen, kutsutaan luonnollisiksi kosteuttajiksi. Ne ovat lähtöisin keratinosyyttien (esim. pyrrolidiini-karboksyylihapon) sarveistumisesta (erikoistumisesta) ja hiki- ja talirauhasten eritteistä (joita ovat urea, suolat ja orgaaniset hapot).
Hilseily ja ihon uudistuminen
Sarveiskerros muuttuu pintaa kohti mentäessä hauraammaksi. Yksittäiset solut irtoilevat toisistaan ja hilseilevät pois. Tätä jatkuvaa, mutta käytännössä huomaamatonta prosessia kutsutaan myös deskvamaatioksi. Aikuiselta ihmiseltä hilseilee noin 10 grammaa ihoa päivässä. |
|
Ihon läpi pintaan tulevaa vettä kutsutaan transepidermaaliseksi. Ihon pinnalta se poistuu haihtumalla. Mitä hauraampi sarveiskerros on, sitä enemmän vettä poistuu. |
|
| |
|
lisää  |
|
|
