 |
|
|
|
|
|
| |
Iho on pinta-alaltaan elimistön suurin elin. Orvaskeden alimpien kerrosten Langerhansin solut ovat erikoistuneet vastustuskyvyn ylläpitoon. Langerhansin soluilla on keskeinen tehtävä ihon immuunijärjestelmässä sekä elimistön kokonaispuolustusjärjestelmässä.
|
|
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Elimistön oma puolustus mikro-organismeja vastaan alkaa heti ihon pinnalta. Erityiset talirauhasten erittämät rasvahapot sekä eräiden ihon flooraan kuuluvien bakteerien eritteet estävät sienten ja bakteerien kasvua iholla. Eräät hikieritteen entsyymit (lysotsyymit) voivat tuhota tunkeilevien bakteerien soluseiniä. Jos vieras aine pääsee ensimmäisen puolustusketjun lävitse esimerkiksi ihovaurion takia, ihon immuunijärjestelmä reagoi. Monet solut osallistuvat puolustautumiseen vieraita aineita vastaan. Näiden joukossa ovat mm. Langerhansin solut, joita on yksinomaan ihon immuunijärjestelmässä.
|
|
Eräitä talin rasvahapoista esiintyy ainoastaan ihon pinnalla.
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Langerhansin solujen alkuperä ja fysiologia
Haarautuvat Langerhansin solut syntyvät luuytimessä. Ne kulkeutuvat orvasketeen, missä ne muodostavat säännöllisen verkoston, jonka tiheys on 700–800 solua neliömillimetrillä. Ne ovat immuunijärjestelmän uloimmat "valvonta-asemat" ja kuuluvat makrofagien ja granulosyyttien (jyvässolujen) kanssa myeloidisiin (luuydinperäisiin) soluihin.
Tennismailaa muistuttavat Langerhans-jyväset on helppo tunnistaa elektronimikroskoopin kuvasta. Ne ovat solujen sisällä solulimassa olevia soluelimiä. Niillä on tärkeä tehtävä reseptorispesifisissä solunsyöntiprosesseissa. |
|
Orvaskeden Langerhansin solujen (tummien pisteiden) jakautuminen imubiopsiassa
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Langerhansin solujen tehtävät
Langerhansin solut aktivoivat nukkuvia T-auttajasoluja ja käynnistävät näin ensisijaisen immuunireaktion. Siksi niillä on suuri merkitys kosketusallergioissa, reaktioissa ihonsiirtoihin ja muissa ihon immunologisissa prosesseissa.
Tullessaan kosketuksiin antigeenin (virusten, kosketusallergeenien, ihonsiirrosten) kanssa Langerhansin solu poistuu orvaskedestä ja siirtyy imujärjestelmän kautta imusolmukkeeseen. Matkalla se käy läpi kypsymisprosessin, mikä johtaa antigeenin esiintymiseen solun pinnalla. Vaeltavien solujen tilalle tulee luuytimestä vastaava määrä uusia Langerhansin soluja. |
|
Makrofagit ovat syöjäsoluja, jotka reagoivat tunkeilijoihin ensimmäisinä. Ne omaksuvat eri muotoja ihon eri kerroksissa: orvaskedessä ne esiintyvät Langerhansin soluina, verinahassa kudosmakrofageina. |
|
| |
|
|
|
|
| |
Imusolmukkeissa kypsyneet Langerhansin solut aktivoivat T-auttajasoluja, joiden pinnalla on vastaavat antigeeni-spesifiset reseptorit. Näin ne ohjaavat immuunijärjestelmän reaktiota.
Ulkoiset vaikutukset ihon immuunijärjestelmään
Langerhansin solujen toimintaan vaikuttavat tekijät orvaskedessä ovat:
 solujen viestiaineet (sytokiinit) kuten interleukiini-10
UV-säteily
fotokemoterapia
immuunisuppressorit (esim. kortikoidit)
Intensiivisen UV-altistuksen jälkeen Langerhansin solujen on todettu vetävän soluhaarat sisäänsä ja poistuvan orvaskedestä. Interleukiini-10 (IL-10) on aine, jota vapautuu ihosoluissa UV-säteilyn vaikutuksesta. Se haittaa koko immuunijärjestelmän toimintaa myös säteilylle altistumattomilla alueilla. Näin iholle muodostuu heikentyneen immuunivasteen alueita, jotka toisaalta antavat UV-vaurioituneille ihosoluille mahdollisuuden korjata vaurionsa ja säästyä tulemasta ennenaikaisen immuunivasteen hävittämiksi.
|
|
T-auttajasolut kuuluvat T-imusoluihin. Ne jakautuvat estäjä- ja auttajasoluihin, joista edelliset kontrolloivat immuunivastetta ja jälkimmäiset vastaavat antigeenien hävittämisestä.
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Toisaalta geneettisesti muuntuneita soluja on vaikea tunnistaa. Ihon altistuttua auringonvalolle vuosien ajan saattaa ilmestyä tyvisolukarsinoomia ja okasolukarsinoomia, jotka ovat kehittyneet sarveissolujen mutaation kautta.
Lisäksi immuunisuppressio vaikeuttaa taistelua taudinaiheuttajia, kuten herpesviruksia, vastaan. Tämä selittää, miksi herpes toisinaan aktivoituu UV-säteilyn vaikutuksesta. |
|
Kahden päivän altistus UV-säteilylle on vähentänyt Langerhansin solujen (tummien pisteiden) määrää.
|
|
| |
|
|
|
|
| |
|
|
lisää  |
|
