 |
|
|
|
|
|
| |
Iholla on useita uusiutumis- ja korjausmekanismeja. Niiden tehtävä on poistaa ulkoisten tekijöiden aiheuttamia vaurioita ja palauttaa ihon toimintakyky. |
|
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Sarveiskerroksen reaktiot
Ulkoinen mekaaninen, fyysinen tai kemiallinen ärsytys saa sarveiskerroksen paksuuntumaan. Tavallisia esimerkkejä ovat voimakkaan UV-säteilyn aiheuttama paksuuntuminen sekä mekaanisen hankauksen aiheuttamien känsien muodostuminen kämmeniin ja jalkapohjiin.
UV-säteilyn aiheuttamien vaurioiden korjaantuminen
Voimakas UV-säteily aiheuttaa ensisijaista vahinkoa perinnöllistä informaatiota sisältävälle aineelle eli solujen DNA:lle. Säteilyn synnyttämät vapaat radikaalit aiheuttavat toissijaista vahinkoa solun proteiineille ja kalvoille. Iholla tiedetään olevan monia mekanismeja vaurioituneen DNA:n korjaamiseksi. Ihmisillä tärkeimmät näistä ovat vaurion korjaavat (excision repair) ja monistumisen jälkeiset (post-replication) korjausmekanismit: Vaurion korjausmekanismi perustuu vaurioituneen DNA-jakson tunnistamiseen, poistoon ja korvaamiseen. Näin vältytään mutaatioilta, kunhan korjausmekanismi ei ylikuormitu tai ole viallinen. Monistumisen jälkeinen korjausmekanismi puolestaan toimii niin, että vaurioitunut DNA-jakso ohitetaan geneettistä koodia luettaessa. Vahinko korjataan vasta myöhemmin. Tämä mekanismi on kuitenkin niin puutteellinen, että korjauksessa syntyy usein enemmän mutaatioita kuin alkuperäisen säteilyn seurauksena.
|
|
Jatkuva altistuminen lipideitä tuhoaville liuottimille voi aiheuttaa kemiallisista syistä johtuvia kovettumia.
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Uusiutuminen fyysisen vamman seurauksena
Orvaskeden tyvikerros, jossa sijaitsevat emosolut, varmistaa orvaskeden tasaisen uusiutumisen jatkuvan solunjakautumisen kautta. Jos vamma koskee vain ylintä ihokerrosta, sitä kutsutaan eroosioksi ja se paranee arpeutumatta. Jos vamma ulottuu verinahkaan (esim. haavauma) ja vaikuttaa näin myös tyvikalvoon, paranemiseen yleensä liittyy arpeutuminen. Tässä tapauksessa tuhoutuneet ihosolut korvautuvat sidekudoksella. Haavan paraneminen tapahtuu vaiheittain: ensimmäisessä vaiheessa hyytyvä veri muodostaa kovapintaisen kalvon, joka kiinnittyy haavaan (rupi). Tätä seuraavassa puhdistumisvaiheessa tapahtuu vahingoittuneiden ja kuolevien solujen autolyysi ja fagosytoosi. Samalla entsyymit liuottavat sidekudoksen säikeitä. Mobiilit immuunisolut ja fagosyytit aktivoituvat ja haavaan erittyy imunesteitä. |
|
Autolyysi on kuolleiden tai kuolevien solujen tuhoutumista solujen itsensä tuottamien lysosomaalisten entsyymien vaikutuksesta. Fagosytoosi on fagosyyttien eli syöjäsolujen aktiivista partikkelien tuhoamista.
|
|
| |
|
|
|
|
| |
Rakennus- tai lisääntymisvaiheessa haavan pohja epitelisoituu, siihen muodostuu hiussuonten päitä, uutta sidekudosta ja kollageenisäikeitä. Solunjakautumista voidaan tällöin tukea paikallisella hoidolla, esim. dekspantenolilla, joka edistää paranemista. |
|
|
|
| |
|
|
lisää  |
|
