 |
|
|
|
|
|
| |
Korneosyyttien lisäksi myös orvaskeden lipideillä on keskeinen tehtävä ihon suojamekanismissa. Ne muodostavat tiili- ja laastimallin sideaineen, jota on korneosyyttien, "tiilien", väleissä.
Ihon omat lipidit syntyvät orvaskeden soluissa aineenvaihdunnan välituotteista ja ravinnosta saatavista välttämättömistä rasvahapoista. Näitä ovat mono-, di- ja triglyseridit, kolesteroli, keramidit ja fosfolipidit. |
|
Fosfolipidit ovat solukalvon tärkeä osa. Koska fosfori fosfaattien muodossa on elimistölle välttämätön aine, fosfolipidit hajoavat sarveistumisprosessissa. |
|
| |
|
|
|
| |
Orvaskeden lipidien koostumus
Sarveiskerroksen kalvot muodostavien lipidien koostumus eroaa elävän orvaskeden kalvoista. Elävän orvaskeden lipidit ovat pääosin fosfolipidejä, jotka hajoavat solujen sarveistuessa. Sarveiskerroksen lipidit ovatkin etupäässä keramideja, kolesterolia ja vapaita rasvahappoja.
Orvaskeden lipidien muodostuminen
Orvaskeden lipidien esiasteet muodostuvat okasolukerroksessa keratinosyyttien Golgin laitteissa. Ne varastoituvat soluun kaksoislipidikalvoksi mikroskooppisen pieninä jyväsinä, vakuoleina eli solurakkuloina (Odland bodies). Jyväiskerroksen yläosassa solurakkulat vapauttavat kaksoislipidikalvot eksosytoosin kautta solujen välitilaan.
Tämän kypsymisprosessin aikana polaariset glykolipidit, fosfolipidit ja steroliesterit muuttuvat entsyymien vaikutuksesta ei-polaarisiksi lipideiksi, kuten keramideiksi ja vapaiksi rasvahapoiksi. Näin muodostuu puoliläpäisevä lipidisuoja eli läpäisyeste. |
|
Orvaskeden lipidit muodostuvat keratinosyyttien Golgin laitteessa okasolukerroksen yläosissa.
Lipidit varastoituvat solurakkuloihin ja vapautuvat sieltä jyväiskerroksen yläosassa solujen välitilaan (eksosytoosi).
Orvaskeden lipidit toimivat sideaineena, joka pitää sarveissolut yhdessä (tiili- ja laastimalli).
1 Solurakkulat
2 Golgin laite
3 Eksosytoosi
4 Jyväiskerroksen solu
5 Sarveissolut
6 Lipidikalvo |
|
| |
|
|
|
| |
Läpäisyesteen vaurioituessa
Jos ylimmät sarveissolukerrokset irtoavat esimerkiksi laastarin mukana, samalla lähtevät orvaskeden lipidit. Tällöin vesi, kemikaalit ja taudinaiheuttajat pääsevät tunkeutumaan ihon syvempiin kerroksiin, jotka myös menettävät enemmän vettä transepidermaalisen vedenhukan (TEWL) lisääntyessä.
Vaikutukset uusiutumismekanismiin
Ihon suojan uusiutumista aktivoivat monet tekijät: lisääntynyt kolesterolien, rasvahappojen ja sfingolipidien muodostuminen johtaa läpäisyesteen uusiutumiseen. Jos sarveiskerros vaurioituu esimerkiksi laastarin irrottamisen tai asetonin vaikutuksesta, tarvitaan hapan ympäristö palauttamaan sen luonnollinen suoja. Neutraali tai emäksinen ympäristö hidastaa palautumisprosessia huomattavasti. |
|
|
|
| |
|
|
|
| |
|
Elektronimikroskooppikuva sarveiskerroksesta.
1 Sarveissolut
2 Solujen välitila, jossa on ihon lipidejä. |
|
| |
|
|
|
| |
YHTEENVETO
Orvaskeden lipidit toimivat laastin tavoin ja muodostavat yhdessä sarveissolujen kanssa ihon läpäisyesteen. Erityisen koostumuksensa (40 % keramideja, 25 % vapaita rasvahappoja ja 25 % kolesterolia) ansiosta niillä on keskeinen tehtävä ihon ja koko elimistön nestetasapainon säätelyssä. |
|
|
|
|
| |
|
|
lisää  |
|
