 |
|
|
|
|
|
Suuri osa väestöstä kärsii kuivasta ihosta. Ilmenemismuotoja ja vaikeusasteita on useita.
Kuiva iho on erityisen tavallinen alle 10-vuotiailla ja yli 60-vuotiailla. Kymmenen ja 60 ikävuoden välillä kuivasta ihosta kärsivät huomattavasti useammin naiset kuin miehet. Noin 15-20 % väestöstä kärsii atooppisesta alttiudesta kuivaan ihoon (kserodermia). |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ihon kuivuus johtuu useista ulkoisista (eksogeenisistä) ja sisäisistä (endogeenisistä) tekijöistä. Tyypillisiä ulkoisia tekijöitä ovat ilmasto- ja ympäristötekijät, joihin kuuluu myös ihon joutuminen kosketuksiin kemikaalien, kuten puhdistusaineiden ja liuottimien, kanssa. Muita ulkoisia tekijöitä ovat UV-säteily, ihonhoitotuotteiden ja terapeuttisten valmisteiden, kuten (paikallisten ja systeemisten) lääkkeiden vaikutukset.
Sisäisiin tekijöihin, jotka aiheuttavat tai edistävät kuivan ihon syntyä, kuuluvat perinnöllinen taipumus, ihon biologinen ikääntyminen, hormonien vaikutukset sekä eräät iho- ja sisätaudit (neurodermatiitti, psoriaasi, iktyoosi, diabetes).
Kuivan ihon eri muodot
Kuivan ihon aiheuttajia on useita ja vaikeusaste vaihtelee lievästä selvästi sairaalloisiin muotoihin. Käytännössä eri muotoja ei aina voi selvästi erottaa toisistaan. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin tehdä ero kuivan ihon ja erittäin kuivan ihon välillä. Kummassakin tapauksessa kuivan ihon syynä on lähinnä luonnollisten kosteuttajien, etenkin urean, vähäisyys. Syntymekanismiltaan poikkeava kuivan ihon muoto on atooppinen kuiva iho, jossa keskeisenä tekijänä on häiriintynyt rasvahappoaineenvaihdunta.
Kuiva iho
Kuivan ihon ominaispiirteitä ovat
 lievä hilseily
karheus
kireyden tunne
mahdollinen kutina
Ihon heikentynyt kyky sitoa kosteutta on tärkeä kuivan ihon aiheuttaja. Ihon kyky sitoa kosteutta määräytyy sen mukaan, miten paljon iho sisältää luonnollisia kosteuttajia, joista tärkeimpiä ovat urea ja aminohapot, ja orvaskeden lipideistä (etenkin triglyserideistä, vapaista rasvahapoista ja kolesterolista).Ureaa syntyy tiettyjen aminohappojen, erityisesti arginiinin, hajoamistuotteena solujen sarveistumisprosessissa.
Sarveistumishäiriöissä on kyse näiden aminohappojen, etenkin arginiinin, puutteesta. Se johtaa ureapitoisuuden merkittävään alenemiseen, jolloin luonnollinen kosteutus vähenee. Vertailevat mittaukset ovat osoittaneet, että kliinisesti kuivan ihon ureapitoisuus on 50 % pienempi kuin terveen ihon. Tämä luonnollisten kosteuttajien puute lisää veden poistumista orvaskeden kautta (TEWL) ja johtaa lopulta ihon kuivumiseen tyypillisine oireineen. |
|
Urea on luonnollinen kosteuttaja, joka lisää ihon kykyä sitoa kosteutta. Alentunut ureapitoisuus lisää veden poistumista orvaskeden kautta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ihon luonnollisten kosteuttajien puute voidaan korvata käyttämällä ihonhoitotuotetta, joka sisältää noin 3-5 % ureaa. Siten ihon kyky sitoa kosteutta kasvaa, ja ihon kunto paranee tai normalisoituu.
Erittäin kuiva iho
Erittäin kuivaa ihoa esiintyy esimerkiksi ikääntyvillä ihmisillä tai pahoin kuivuneessa käsien ihossa. Ominaispiirteitä ovat
karheus
halkeilu ja taipumus pykimien muodostumiseen
kovettumien muodostuminen/hilseily
usein kutina
Toisin kuin kuivalle iholle, pieniä pitoisuuksia ureaa sisältävän tuotteen käyttö ei riitä erittäin kuivalle iholle. Usein tarvitaan hoitoa valmisteilla, jotka sisältävät 10 % ureaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Atooppinen kuiva iho
Noin 15–20 % väestöstä kärsii atooppisesta kuivasta ihosta ja altistuu siten neurodermatiitille. Tuloksena voi olla:
hilseilyä, karheutta ja jäkälöitymistä (ihon paksuuntumista ja halkeilua) sekä pykimiä
voimakasta kutinaa
punoitus- ja tulehdusherkkyyttä (atooppista ekseemaa)
Sen lisäksi, että luonnollisia kosteuttajia on liian vähän, myös rasvahappoaineenvaihdunta on häiriintynyt. Tämä johtaa suojalipidien laadullisiin ja määrällisiin muutoksiin ja siten suojatoiminnon pettämiseen. |
|
Atooppinen ekseema |
|
|
|
|
|
|
|
Atooppisen kuivan ihon syyt ja hoito
Ihmisillä, joilla on atooppinen kuiva iho, linolihapon ja sen metaboliittien, kuten gammalinoleenihapon, pitoisuus orvaskedessä on huomattavasti alentunut huolimatta siitä, että he saavat riittävästi välttämätöntä omega-(n)-6-rasvahappoa. Samanaikaisesti kertatyydyttymättömiä omega-9-rasvahappoja, erityisesti öljyhappoa, on liikaa. Tästä seuraa, että atooppisessa dermatiitissa muodostuu enemmän öljyhapon kanssa esteröityneitä dysfunktionaalisia keramideja kuin fysiologisia keramideja, jotka sisältävät erityisen runsaasti linolihappoa.
Tämä puute vaikuttaa laaja-alaisesti neurodermatiittipotilaan ihon kuntoon. Omega-6-rasvahappojen systeemisestä ja paikallisesta käytöstä voi siten olla hyötyä.
Suun kautta otettavien valmisteiden lisäksi omega-6-rasvahappoja sisältävien ihonhoitotuotteiden käyttö on osoittautunut tehokkaaksi, sillä ne sisältävät runsaasti linolihappoa ja gammalinoleenihappoa ja niitä voidaan levittää suoraan iholle. Välttämättömien rasvahappojen saannin turvaaminen sekä suun kautta annettavalla että paikallisesti käytettävällä helokkiöljyvalmisteella on osoittautunut erityisesti lapsilla hyväksi ja erittäin turvalliseksi hoitomalliksi ("sandwich"-hoito). |
|
Helokkiöljyä voidaan käyttää sekä suun kautta että paikallisesti, ja sille on ominaista sen suuri linolihappo- ja gammalinoleenihappopitoisuus (yhteensä noin 85 %) sekä kliinisesti todettu sopivuus iholle. |
|
|
|
|
|
|
|
Keramidit: tärkeimmät suojalipidit
Kun pitkäketjuisia välttämättömiä rasvahappoja – erityisesti linolihappoa ja gammalinoleenihappoa – on liian vähän, keramideissa tapahtuu muutos. Tämä aineryhmä muodostaa sarveissolujen välisen lipidisuojan, joka toimii sideaineena samalla tavoin kuin muurilaasti seinätiilten välissä ja jolla on keskeinen tehtävä ihon kosteuden säätelyssä. Läpäisyesteen stabiilius ja toimivuus ovat riippuvaisia välttämättömien rasvahappojen riittävästä saannista.
Tieteelliset kokeet ovat osoittaneet, että paikallisesti käytetyt omega-6-rasvahapot imeytyvät suoraan linolihaposta riippuvaan lipidirakenteeseen ja palauttavat siten atooppisen potilaan heikentyneen suojatoiminnon normaaliksi.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
  |
|
Ehjä lipidikalvo
1 Keramidit
2 Kolesteroli
3 Vapaat rasvahapot
Atooppisen potilaan häiriintynyt lipidikalvo, jossa on sekä määrällisiä että laadullisia lipidirakenteen muutoksia.
1 Öljyhappo |
|
|
|
|
|
|
|
Muut atooppisen kuivan ihon tekijät
Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi atooppisessa kuivassa ihossa on keskeisenä tekijänä luonnollisen kosteuttajan, urean, merkittävä vähäisyys. Vakava urean puute heikentää ihon kykyä sitoa vettä. Neurodermatiittipotilailla tilanne voidaan korjata runsaasti ureaa sisältävillä ihonhoitotuotteilla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
Optinen mikroskooppikuva “normaalista ihosta”, kuivasta ihosta ja ekseemaihosta.
1 Sarveiskerros
2 Orvaskesi (ihon uloin kerros)
3 Verinahka/nystykerros |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
lisää  |
|
|
