 |
|
|
|
|
|
Nykyään noin 50-60 prosentilla väestöstä on mielestään herkkä iho. Osuus on noussut, sillä vastaava luku oli 1980-luvulla noin 30 prosenttia. Tähän kehitykseen ovat osaltaan vaikuttaneet ihmisten lisääntynyt tietoisuus terveydestään, perinnölliset tekijät, työpaikan ja ympäristön vaikutukset sekä psykosomaattiset tekijät.
Ihon herkkyyteen vaikuttavat henkilökohtaiset, sisäsyntyiset tekijät, mutta myös ulkoiset tekijät, kuten ilmastolliset olosuhteet ja vuodenaikojen vaihtelu.
Eri ärsykkeet, kuten altistuminen UV-säteilylle, liiallinen veden, emästen tai liuosten käyttö sekä ihon kuorinta voivat herkistää ihoa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lisäksi sisätaudit, kuten diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta, voivat lisätä ihon herkkyyttä. Yleensä “herkällä iholla” tarkoitetaan ihotyyppiä, jonka kyky puolustautua ulkoisia ärsykkeitä vastaan on heikentynyt.
Herkän ihon tyypillisiä, näkyviä piirteitä ovat:
 punoitus
turvotus
hilseily
ekseema (ihottuma)
Lisäksi herkkään ihoon liittyy subjektiivisia tuntemuksia, kuten
kirvelyä
kuumotusta
kutinaa
kireyden tunnetta |
|
Ilmastolliset vaikutukset lisäävät ihon kosteuden menetystä. |
|
|
|
|
|
|
|
"Herkän ihon" määritelmä
"Herkän ihon" määritteleminen tieteellisesti on vaikeaa, koska ilmiöön liittyy vain harvoja mitattavissa olevia, objektiivisia kriteereitä. Suojaavan happovaipan, hydrolipidikalvon ja orvaskeden suojakalvon kunto on erittäin tärkeä. Suojakalvon kuntoa voidaan arvioida mittaamalla ihon kautta haihtuvan veden määrä eli transepidermaalinen vedenmenetys (TEWL). Vaikka näkyviä ihomuutoksia ei olisikaan, TEWL-arvo voi paljastaa, että suojakalvo on vaurioitunut. |
|
Suojaavan happovaipan tärkeimpiä tehtäviä on emästen neutralointi. Välillisesti hapan pH suojaa ihoa taudinaiheuttajamikrobeilta. |
|
|
|
|
|
|
|
Useat kokeet osoittavat, että korkea TEWL-lähtötaso ja ihon herkkyys ulkoisille haitta-aineille, kuten natriumlauryylisulfaatille, korreloivat keskenään. Myös atooppisesta dermatiitista tai käsien kontaktidermatiitista eli kosketusihottumasta kärsivillä potilailla esiintyy kohonneita TEWL-arvoja myös kliinisesti normaaleilla alueilla. Näiden potilaiden iho reagoi herkästi myös ulkoisiin vaikutuksiin. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
Kaaviokuva esittää veden poistumista iholta orvaskeden kautta (TEWL) ja hikirauhasen kautta.
1 Veden poistuminen orvaskeden kautta
2 Hikoilu
3 Orvaskesi (epidermis)
4 Verinahka (dermis) |
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENVETO
Ihon herkkyyteen vaikuttavat sekä sisäiset tekijät että ympäristötekijät.
Herkälle iholle ominainen alentunut kynnys ärsytykselle saa aikaan
punoitusta
turvotusta
hilseilyä
ekseemaa
kirvelyä
kuumotusta
kutinaa
kireyden tunnetta
Suojakalvon kuntoa voidaan arvioida mittaamalla orvaskeden kautta haihtuvan veden määrä eli transepidermaalinen vedenmenetys (TEWL). Vaikka näkyviä ihomuutoksia ei olisikaan, kohonnut TEWL-arvo voi olla osoitus siitä, että ihon herkkyys on lisääntynyt. |
|
|
|
|
|
|
|
lisää  |
|
