 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kosmeettisesti miellyttävän ja dermatologisesti tehokkaan ihonhoidon lähtökohtana on ihotyypin määrittely, jossa otetaan huomioon sekä subjektiiviset tuntemukset että objektiiviset näkökohdat. Iho luokitellaan nykyisin neljään eri ihotyyppiin:
Normaali iho
Kun iho on fysiologisilta ominaisuuksiltaan normaali, sitä sanotaan eudermiseksi: ihon huokoset ovat hienorakenteisia, verenkierto toimii hyvin ja iho on heleä sekä tasaisen läpikuultava. Iho ei ole liian rasvainen eikä liian kuiva eikä objektiivisesti tarkasteltuna aiheuta ongelmia. Ihotyypissä voi tapahtua merkittäviä muutoksia sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta.
Kuiva iho
Ihossa on hilseileviä laikkuja, jotka voivat aiheuttaa voimakasta kutinaa ja kireyden tunnetta. Iho näyttää karhealta ja laikukkaalta, joskus jopa ennenaikaisesti vanhenneelta.
Rasvainen iho
Tälle ihotyypille ovat ominaisia laajentuneet ihohuokoset ja mustapäät. Iho kiiltää, kuultaa epätasaisesti läpi ja näyttää usein kalpealta ja kellertävältä.
Sekaiho
Otsa, leuka ja nenä ovat rasvaiset ja posket joko normaalit tai kuivat.
Ihoon vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät
Sisäisiin tekijöihin kuuluu perinnöllinen taipumus johonkin edellä mainituista ihotyypeistä sekä eräisiin ihotauteihin, kuten atooppiseen dermatiittiin (neurodermatiittiin), psoriaasiin tai iktyoosiin.
Toisin kuin ulkoisisista tekijöistä johtuvaa ihon ennenaikaista vanhenemista, biologista eli sisäsyntyistä ihon ikääntymistä säätelevät perinnölliset tekijät. Sen ominaispiirteitä ovat:
 heikkenevä kyky uusiutua ja muodostaa uusia soluja
vähentynyt tali- ja hikirauhasten eritys
sidekudoksen kovettuminen ja heikentynyt kyky sitoa vettä
elastisten säikeiden rappeutuminen
Tällainen perinnöllinen taipumus altistaa psyykkisten ärsykkeiden ja stressin laukaisemille patologisille ihotyypin muutoksille. Hormoneilla voi olla sekä fysiologisia että patologisia vaikutuksia. Hormonaaliset vaikutukset laukaisevat esimerkiksi murrosikäisillä aknen tai vaihdevuosi-iässä alkavan, ikääntymiseen liittyvän ihon atrofian (surkastumisen). Umpirauhasten, kuten lisämunuaisen, taudeilla voi myös olla merkittävä vaikutus ihoon.
Ulkoiset tekijät
Ulkoisia ympäristötekijöitä ovat:
vapaiden radikaalien muodostuminen, joka johtuu lähinnä ihon altistumisesta UV-säteilylle sekä päihteistä, kuten alkoholista ja tupakasta
altistuminen haitallisille aineille, kuten emäksille
ilman lämpötila ja kosteus
|
|
Elektronimikroskooppinen kuva normaalista ja kuivasta ihosta.
|
|
|
|
|
|
|
|
Erittäin herkästi reagoivia vapaita radikaaleja synnyttävät UV-säteily, saasteet, lääkeaineet, päihteet, otsoni ja eräät ruoka-aineet. Ne aiheuttavat kudoksissa hapettumisprosesseja, jotka voivat vaurioittaa solujen sisäosia ja solukalvoa. Orvaskedessä vapaita radikaaleja syntyy lähinnä UV-säteiden vaikutuksesta. Suojaamattoman ihon altistaminen auringon UV-säteille johtaa vuosien mittaan kroonisen ihovaurion syntyyn ja sen myötä ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.
Jos ihon kosteutukseen ja puhdistukseen käytetään jatkuvasti pH-arvoltaan neutraaleja tai emäksisiä valmisteita, ihon luontainen emäksiä neutraloiva vaikutus kuormittuu liiaksi, jolloin ekseema- ja infektioherkkyys lisääntyvät. Pienillä lapsilla, joiden talirauhaset eivät vielä ole täysin kehittyneet, ja ikääntyneillä ihmisillä, joiden talineritys on vähentynyt, ihon suojaava kyky on heikentynyt. |
|
Ihon sisältämät, antioksidanteiksi kutsutut aineet neutraloivat vapaita radikaaleja ja suojaavat siten ihoa niiden haitallisilta vaikutuksilta. |
|
|
|
|
|
|
|
Monet joutuvat ammattinsa vuoksi päivittäin kosketuksiin mitä erilaisempien haitallisten aineiden kanssa, esim. kampaamo- tai rakennusalalla tai teollisuudessa. Hapot, emäkset ja liuokset ovat niistä tärkeimpiä. Myös monet pinta-aktiiviset aineet (surfaktantit), kuten natriumlauryylisulfaatti, voivat vaurioittaa sarveissolujen rakennetta ja häiritä sarveiskerroksen läpäisyesteen toimintaa. Iho voi tällöin kuivua jopa siinä määrin, että seurauksena on ekseema eli ihottuma.
Toistuva kuumassa suihkussa käynti poistaa ihosta luonnollisia kosteuttajia ja ihon pinnassa olevia lipidejä. Iho kuivuu ja muuttuu karheaksi.
Iho reagoi kylmyyteen aluksi siten, että ihon verisuonet supistuvat, jotta elimistön lämmönhukka olisi mahdollisimman vähäistä. Jatkuva kylmyys vähentää talirauhasten eritystä ja kuivattaa ihoa. |
|
Haitta-aineilla tarkoitetaan erilaisia vaurioita ja tauteja aiheuttavia aineita. Iholle ovat vaarallisia mm. pinta-aktiiviset aineet, liuottimet, lakat ja maalit. |
|
|
|
|
|
|
|
Saunassa tai keskuslämmitteisissä tiloissa hikirauhasten eritys lisääntyy, ja hiki haihtuu lämmön tai kuivan ilman vuoksi nopeasti. Iho kuivuu. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos iho altistuu ainoastaan lyhytaikaisesti yllä luetelluille ulkoisille tekijöille, iho pystyy yleensä jollakin tavoin suojautumaan ärsytykseltä. Jos altistus kestää liian pitkään, ihon suojamekanismi lakkaa toimimasta. Iho ei ole enää normaali ja terve, vaan herkkä ja taudeille altis.
YHTEENVETO:
Ihotyyppi on monien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden summa. Hormonaaliset muutokset voivat tehdä ihosta joko kuivan tai rasvaisen ja kostean. Ulkoiset tekijät, kuten suojaamattoman ihon altistaminen auringonvalolle useiden vuosien ajan, vanhentavat ihoa ennenaikaisesti. Eräät ilmastolliset olosuhteet voivat kuivattaa ihoa. |
|
|
|
|
|
|
|
lisää  |
|
|
