 |
|
|
|
|
|
| |
|
|
|
| |
|
|
|
| |
|
Kaavakuva pinta-aktiivisista aineista.
1 Vesiliukoinen osa
2 Rasvaliukoinen (vesipakoinen) osa |
|
| |
|
|
|
| |
Saippuan valmistus on meidän päiviimme asti perustunut luonnollisten rasvojen ja emäksisen lipeän kemialliseen reaktioon. Tavanomaisen saippuan käytöllä on omat haittansa erityisesti herkälle iholle.
 |
Saippuavaahdon muodostuminen kovassa vedessä: pinta-aktiivisten aineiden ominaisuuset deaktivoituvat. Hiilihapon suolat varastoituvat iholle ja estävät öljyjä palautumasta ihoon. Ihosta tulee karhea. |
|
Emäksinen toiminta: hydrolyysin kautta saippuat muodostavat vesiliuoksessa emäksisiä hydroksyyli-ioneja, jotka ärsyttävät ennen kaikkea sairasta ihoa ja voivat aiheuttaa alkali-ihottumaa. |
Synteettisten pesuaineiden kehitys
Saippuan haittapuolet saivat tiedeyhteisön etsimään uusia aineita ihon puhdistukseen. Kehitystyön tuloksena alkoi 1950-luvun lopulla synteettisesti valmistettujen pesuaineiden aikakausi. Synteettisillä pesuaineilla on selviä etuja emäksisiin saippuoihin verrattuna:
|
ei emäksistä vaikutusta, joten ihon hapan pH-arvo säilyy (fysiologinen pH-arvo 5,5) |
|
soveltuvat myös iholle, jonka emäksiä neutraloiva kyky on heikentynyt |
|
eivät muodosta liukenematonta saippuavaahtoa |
|
eivät juurikaan turvota sarveiskerrosta |
Lukuisten etujensa ansiosta sekä kiinteät että nestemäiset synteettiset pesuaineet ovat saaneet vankan jalansijan ihonpuhdistuksessa - erityisesti sairaan ihon puhdistamisessa.
Pinta-aktiiviset aineet puhdistusaineina
Pinta-aktiiviset aineet ovat molekyylejä tai ioneja, jotka koostuvat helposti veteen liukenevasta (hydrofiilisestä) osasta ja rasvalikoisesta (lipofiilisestä), pitkäketjuisesta osasta. Pinta-aktiiviset aineet pyrkivät asettumaan rajapinnoille siten, että hydrofiilinen osa on vesifaasia kohti ja lipofiilinen osa öljyfaasia kohti (esim. lipofiilistä likaa). |
|
Pesuaineilla tarkoitetaan kaikenlaisia puhdistusaineita, saippuat ja synteettiset pinta-aktiiviset aineet (surfaktantit) mukaan lukien. Nimitystä "synteettinen pinta-aktiivinen aine" käytetään usein synteettisen pesuaineen synonyyminä. |
|
| |
|
|
|
| |
Pinta-aktiivisten aineosien merkitys
Yksittäisillä pinta-aktiivisilla aineilla on omat erityisominaisuutensa, kuten vaahtoutuvuus (anioniset surfaktantit) tai miellyttävän tunnun jättäminen iholle (amfoteeriset surfaktantit). Siksi useimmat puhdistustuotteet koostuvat erilaisten pinta-aktiivisten aineiden sekoituksesta.
|
|
Pinta-aktiivisia aineita käytetään paitsi puhdistusaineina myös emulgaattoreina, vaahdotusaineina, liuottimina ja muina vastaavina aineina. |
|
| |
|
|
|
| |
Myös pinta-aktiivisten aineiden soveltuvuus iholle vaihtelee. Vaihtelua esiintyy jopa samaan luokkaan kuuluvien pinta-aktiivisten aineiden välillä: anionisten pinta-aktiivisten aineiden ryhmässä natriumlauryylisulfaatilla on selvästi ärsyttävä vaikutus, kun taas toiset anioniset pinta-aktiiviset aineet (kuten natriumlauryylieetterisulfaatti ja natriumsulfosukkinaatti) soveltuvat iholle paljon paremmin hieman erilaisen molekyylirakenteensa vuoksi.
Tuotteen soveltuvuuteen iholle voidaan vaikuttaa yhdistämällä eri pinta-aktiivisia aineita: esimerkiksi ihoa ärsyttävä natriumlauryylisulfaatti soveltuu iholle huomattavasti paremmin, jos se yhdistetään amfoteeriseen surfaktanttiin.
|
|
 |
|
| |
|
|
|
| |
|
|
|
| |
|
lisää  |
|
